Mitä rikkaus on?
Aika usein sitä kuulee jossakin kommentoitavan, että joku on rikas ihminen.
Joka kerta ensiksi ajatukseni on, että rikas miten? Ja missä menee raja rikkaan ja ei-rikkaan välillä?
Sanotaan, että avaimet hyvään elämään saa siten, että vähintään seuraavat neljä eri pääomaa ovat tasapainossa. Eli ihmisellä on tarpeeksi taloudellista pääomaa, kultturellia pääomaa, sosiaalista pääomaa ja intellektuaalista pääomaa. Tärkeää on nimenomaan harmonia, sillä taloudellisesti rikas ihminen, jolla ei ole ystäviä kuulostaa surulliselta ja taatusti sitä onkin.
Usein tulee myös ketjureaktiona nämä pääomat eli sosiaalisuus ja intellektuaalisuus tuovat mukanaan sekä taloudellista että kulttuurista pääomaa. Sanotaan, että mitä enemmän ihmisellä on ystäviä sitä varmemmin hän myös harrastaa kulttuuria ja mitä enemmän ihmisellä on taloudellista pääomaa sitä varmemmin hän myös omaa ystäviä ja harrastaa kulttuuria.
Intellektuaalisuutta voi harjoituttaa lukemalla vaikkapa laatukirjallisuutta ja harjoittamalla päivittäin aivoja jollei muilla, niin sudoku- tai mensan testeillä. Kulttuurista pääomaa voi lisätä kuka vain ja koko ajan esimerkiksi käymällä kulttuuritilaisuuksissa. Sosiaalista pääomaa saa lisättyä osallistumalla sosiaalisiin kohtaamisiin. Kaikki on itsestä kiinni.
Mitä ihmisen pitää sitten tienata, jotta tämä kokisi olonsa tyytyväiseksi? Näitä asioita on tutkittu paljon erityisesti Yhdysvalloissa. Usein rajana on ollut noin 70 000 dollaria. En tiedä onko sama Suomessa, mutta luulisin, että aktiivisilla työikäisillä varmaan nälkä kasvaa syödessä ja erityisesti palkan kasvaessa ihminen alkaa vain tekemään lisää töitä.
Toisaalta pelkkä omaisuus ja varainhallinta tuottaa paljon töitä vaikka nekin ulkoistaisi ammattilaisen hallintaan. Erityisesti pääomaa perineen pitää näyttää muille, että pärjää. Samoin myös jos olet juuri myynyt yrityksen, saatat joutua tasaisin väliajoin erilaisten hyväksikäyttäjien maalittamaksi ja sinua yritetään huiputtaa mukaan sijoittamaan erilaisiin humpuukiprojekteihin. Mitä kauempana asut pääkaupunkiseudulta, sitä varmemmin saatat saada myös taideväärennösten myyjät kintereillesi liehittelemään. Monissa maailmalla kalleimpien hotellien baareissa pyörii myös joka sortin hyväksikäyttäjiä ja parasiitteja etsimässä varakkaita uhrejaan.
Taloudellisesti rikkaiden pitää olla varuillaan alati uusien tuttavuuksien suhteen. Tästä syystä on olemassa pienten piirien klubit ja yhteisöt, joista saa sosiaalisen ympäristön tarjoamaa turvaverkkoa. Itse olen nähnyt ammatissani sen, että mitä varakkaampi taidesijoittaja on kyseessä, sitä enemmän hänen taidesijoituksiaan vartioi useat taideasiantuntijat ja asianajajat.
Rikkaus on aika henkilökohtaista. Uskon, että jokaiselle rikkaus edustaa eri asiaa. Itselleni onnellisuus ja terveys ovat rikkautta. Mielikuvitus ja tunne siitä, että pärjää ja voi tehdä mitä haluaa ovat osa rikkautta. Se, että halut ovat kyllästettyjä ja ei koe puutetta, on rikkautta. Rikkautta on myös se, että voi asua turvallisesti. Pieni hetki kauniissa ympäristössä ihanassa hetkessä luo tunteen rikkaudesta. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, rikkaudet tunteet muuttuvat. Usein syömisen merkitys alkaa korostua ja mitä laadukkaampaa ruokaa syö, saa siitä rikkauden tunnetta.
Maslowin tarvehierarkian alussa on fyysiset tarpeet. Ne pitää olla tyydytettyjä. Sen jälkeen tulee turvallisuuden tunne, sitten läheisyyden ja rakkauden tarve, arvostuksen tarve. Tarvehierarkian huippua kohden tulee vielä esteettiset ja älylliset tarpeet ja lopussa ylimpänä itsensä toteuttamisen tarve. Jotta ihminen voi kokea tyytyväisyyttä ja jopa onnellisuuden tunteita, pitää nämä tarpeet olla ensin tyydytettyjä.
Tiedän useita taloudellisesti rikkaita, jotka ovat eristäneet osittain itsensä sosiaalisista tilanteista ja valittavat kaikista yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyvistä asioista minkä kerkeävät. Ulkoapäin he näyttävät turhautuneilta ja tyytymättömiltä. Edellämainittu on sinänsä ristiriitaista, kun yleensä varakkailla on myös mahdollisuus jollakin tavalla vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin.
Olisitko mieluimmin onnellinen ja tyytyväinen vähempään tyytyvä vai tympääntynyt ison varallisuuden omistaja?
Koenko itse olevani rikas? Kyllä. Olen pitänyt itseäni koko ikäni rikkaana. Sain valtavasti rakkautta, huomiota, arvostusta ja hyvän itsetunnon lapsuuden kodistani. Se on arvokkainta rikkautta mielestäni mitä maa päällään kantaa. Oliko kotona paljon rahaa käytössä? Ei ollut. Vanhempani ovat monesti sanoneet, että laittoivat kaikki rahansa lapsiin, jotta heiltä ei mitään puuttuisi. Trendivaatteet, kielikurssit ulkomailla, yksityiset hampaiden oikomishoidot, ajokortti ja ulkomaanmatkoja vaativat heiltä todellisia taloudellisia uhrauksia ja olen niistä ikuisesti kiitollinen. Sen jälkeen lensin kotoa pois omilla siivilläni ja hankin koulutuksen ja itseäni kiinnostavan ammattitaidon, jotka pysyvät mukanana hautaan asti. Koen ne rikkautena. Runsas mielikuvitus ja nauraminen omille hölmöille vitseilleni ovat myös rikkautta.
Väitän, että jokainen ihminen on rikas. Se on omasta asenteesta kiinni ymmärtääkö sen. Ihanaa on se, että asennemuutokseen voi myös tehdä korjauksen koska vain. Ihminen voi myös vain päättää, että tästä päivästä lähtien aion olla rikas ja onnellinen ja sitten toimia niin.
Puss puss
