Nainen kaikilla aisteilla

Juhannuksen aikana kehkeytyi tarkoituksellinen kohu naisten juhannuskuvista. Jouduin itse sen keskiöön ja muutama muukin kauniin juhannuskuvan itsestään ottanut, kuten Anne Kukkohovi ja Noora Karma.

Kuten aina, kohut tulevat ja menevät. Aina niistä silti jää jokin muistijälki. Neutraalit tuskin jäävät edes muistiin.

Ennen kaikkea pohdin, mitä itse kohusta opin.

Hassua kyllä -kiitän Mervolaa siitä, että hän antoi huomiota viisikymppisten naisten pukeutumiselle. Vuosia sitten entisen mieheni kaveri naistenkaatajapankkiirisetä halusi muistuttaa minulle useaan otteeseen ollessani 44 v., että kun nainen täyttää 45 vuotta, hän muuttuu näkymättömäksi. Kukaan mies ei ole enää kiinnostunut tästä naisesta. Mervola näytti hienosti, että tämä ei pidä paikkaansa. Kiitos siitä. Me naiset 50 v. + olemme sittenkin olemassa ja jopa pukeutumisemme on nyt huomioitu.

Kiitän Mervolan tekstiä myös henkilökohtaisesta syystä. Se sai minut heräämään, sillä hän antoi minulle ajattelemisen aihetta nostamalla ammattitaitoni esiin. En tiedä, onko Mervola koskaan lukenut sadoittain kirjoittamiani tekstejä taidemarkkinoista, taiteen keräilystä, taidesijoittamisesta ja taiderikollisuudesta väitöskirjani (2001) jälkeen ja Taloustaidon kolumnejani taidekaupasta lähes 23 vuoden ajalta. Väliäkös sillä, mutta hän herätti minut katsomaan elämännauhani horisonttia. Tajusin, että olen löytänyt itseni monta kertaa 2,5 vuotta avioeroni jälkeen väärästä paikasta, väärästä seurasta jne. En osaa paremmin eritellä asiaa, mutta vain se tunne on tullut, että olen nyt jossain missä ei pitäisi olla. Moni teistä varmasti on kokenut saman tunteen ja ilman, että ihan osaa eritellä sitä. Toisaalta harhapolutkin ovat opettavaisia ja elämänmakuisia. Siksi harha-askelia on tärkeä välillä myös ottaa, niin että voit tarkistaa voivasi hyvin ja että kohtalon tiellä on oikea suunta. Tärkeää on myös tunnistaa, miten ihanaa on ollut löytää uusia kivoja yhteisöjä ja ihania ihmisiä. Ja, että on läheinen, jonka kanssa jakaa ajatuksia.

Keskisuomalaisen lehden hallinnossa Mervolan teksti kuitattiin 'satiiriksi'. Minusta se ei ollut sitä. Ennen kaikkea koen, että Pekka Mervolan postaus oli kunnon pornokirjoitusta, halua saada huomiota yleisöltä hinnalla millä hyvänsä. Faktat olivat jääneet tarkistamatta sekundäärilähteitä käyttäen, mitä tuskin kukaan varteenotettava toimittaja tekisi. Kirjoituksessa naista alistettiin yhdistämällä paheksuntaa pukeutumiseen, ammattitaitoon ja toki mainitsemalla rikkaan ex-miehen.

Voiko todella näin sovinistista kirjoitusta edelleen olla kesällä 2022? Nautin itse komedioista ja älyllisistä satiireista, mutta tässä kirjoituksessa tihkui lävitse joku aikakapselituliainen.

Se, että itse jouduin kohuun tuntuu erityisen hassulta, koska olen koko ikäni pukeutunut tylsästi ikäistäni vanhemmalla tavalla lähes aina peittäviin vaatteisiin, jopa kesäkuumillakin bleiseriin. Ruotsissa ollessani jouduin voimakkaaseen suositukseen pukeutua aina hameeseen, laittaa palmikot pitkiin hiuksiini ja ehostaa kasvot erityisen vähällä meikillä. Vain siksi, jos seurassamme olevat vanhemmat korkean statuksen ja ilman ammattiuraa olevat naiset eivät olisi kokeneet uhkaa. Näin minulle selitettiin syyksi. Ymmärsin asian vasta avioliittoni lopussa.

Silti -samalla vanhanaikainen, mutta liberaali sieluni kokee, että kun on naimisissa, konservatiivinen nainen ottaa avioliittostatuksen huomioon pukeutumisessa, jos asia on puolisolle tärkeää. Näin olen itse aina huomioinut. Jos ei ole naimisissa ja joudu vastaamaan kenellekään pukeutumisestaan tai elää intiimittömässä liitossa, niin sensuellit kuvat ovat aivan sallittuja, jos kohde itse niin haluaa.

Jossakin kirjoitettiin, että haen kuvilla uutta miestä itselleni. Jokainen minut tunteva tietää, että olen sanonut lukuisia kertoja, etten halua suhdetta, vaan toipua rauhassa edellisestä liitostani. Olen myös koko aikuisikäni ollut naimisissa ja ensimmäistä kertaa haluan olla itsenäinen - ainakin jonkin aikaa. Sensuellit kuvat eivät siis tarkoita sitä, että niillä metsästetään uutta ihmistä. Ehkä niitä julkaistaan "Because I can" -mentaliteetilla.

Yleisesti ottaenkin voisin sanoa, että laatusuhteita ei metsästetä sensuellikuvilla, vaan kiehtovalla olemuksella. Ehkä 'sugar daddejä' sensuellikuvilla voisi saada, mutta kuka sellaisen haluaisi painajaisekseen. Valta olisi vain toisella ja suhde jo alkuun tasapainoton eli mahdoton.

Ette ehkä tiedä, mutta minulla on aina ollut suuri kiinnostus muotokuviin. Nuorena myös maalasin muutamia muotokuvia, mutta ne oli sen tasoisia, että oli parempi pysyä tutkija roolissa.

Usein muotokuvia ei varsinaisesti edes pidetä taiteena, vaikka sitä se myös on. Käykääpä vaikka ihailemassa teoksia Lontoossa Portrait Galleryssä tai Ruotsissa Mariefredissä sijaitsevassa Gripsholmin linnassa Ruotsin valtion omistamaa muotokuvakokoelmaa.

Kun työkseen katsoo muotokuvia vuosisadoilta toiseen, kuvissa näkyvä naisen povi ja decoltee, ei tunnu lainkaan omituiselta. Mutta se, että armon vuonna 2022 pohditaan, onko naisen poven näkeminen paheksuttavaa, tuntuu kuin tämän henkilön näkemyksessä sivilisaatiomme olisi äkillisesti jossakin 1800-luvun loppupuolella. Korkeakulttuuriin kuuluu suvaitsevaisuus. Sivistynyt sielu sen sijaan voi olla ahdasmielinenkin.

No niin tai näin, mielipiteitä on joka suuntaan riippuen kokijan omasta sielunmaisemasta ja kokemushistoriasta. Fakta on se, että ihminen saa itse määrätä mitä kuvia julkaisee ilman joutumatta pakotetuksi johonkin normatiiviseen laatikkoon, miten hänen pitäisi pukeutua ja peittää ihonsa.

Vive la liberté!

Näillä sanoilla haluan rohkaista jokaista nuorta ja kokeneempaa ihmistä ulos normilaatikosta, jos siltä tuntuu. Ja vaikka siltä tuntuisi vain päivän kaksi kuukaudesta.

Eli ottakaa rennommin kesäpukeutumisenne ja antakaa muidenkin nähdä se vapautuminen valokuvissa. Mervola voisi ottaa haasteen vastaan, kuvata itsensä uikkareissa kesähelteellä ja näyttää meille, mikä on sovelias kesäselfie. En usko, että kukaan meistä paheksuen ajattelisi, että nyt hän ei osaa enää ammattiaan ja vain kuvittelee olevansa päätoimittaja tai että hän etsii uutta partneria itselleen.

No ei tästä enempää.

Amen. Olen puhunut.

Puss puss

Pauliina