Vapaus on suuri vankila
Pelle Miljoona Oyn levy ’Moottoritie on kuuma’ julkaistiin vuonna 1980. Musiikin lyriikka iski minuun, 10-vuotiaaseen esiteiniin, todella syvälle. Vapauden tunne ja romantiikka olivat jotain, minkä koin heijastavan omaa sieluani.
Vuodet ovat vierineet ja silti tämä levyn sanoitus ja musiikki tekee edelleen minuun vaikutuksen.
Vuonna 2004 lähdin WSOYn tietokirjailijan roolissa (Taideväärennökset/Laitinen-Laiho, 2004 WSOY) Suomen kiertueelle Pelle Miljoonan ja Jari Tervon kanssa. Voitte kuvitella, miten hienolta tuntui tavata ihminen, jota fanitin ensimmäisenä nuoruudessani.
”Ja maailma on täynnä palavaa intohimoa
Joka pelottavalta näyttää, mutta siinä on liikaa vetoa
Ja tämä rauhaton sielu ei ennen saa rauhaa
Ennen kuin taistelu onnesta raukeaa
Niin kauan tuuli on puhaltanut
Kunnes se on tehnyt tehtävänsä
Kunnes se on kulkenut
Koko matkan pohjoisesta etelään.”
Vapauden tunne on ollut minulle pienestä saakka tärkeää. Hassua, miten elämä toimii sillä aikaa, kun sitä suunnittelee. Olen toiminut juuri päinvastoin. Jo heti kaksikymppisenä perustin perheen, tein tutkimustyötä kotimaisten taidemarkkinoiden parissa, otin paljon vapaa-ajan harrastusvelvollisuuksia hoidettavakseni, perheyritys vaati asumaan Porin seudulla jne. Ruuhkavuodet pitivät paikallaan. Hyvä niin, näin jälkikäteen ajateltuna.
Myöhemmin menin uudelleen naimisiin, matkustelin paljon, mutta lopulta henkisesti se vapauskin alkoi tuntua vankilalta.
Nyt tällä hetkellä koen aitoa vapautta.
Vapautta voida tehdä mitä haluaa.
Vapautta poistua väärästä seurasta, paikasta, tilanteesta.
Vapautta mennä eri tilanteisiin ja seuroihin.
Vapautta siitä, ettei tarvitse todistaa, saati näyttää kenellekään mitään.
Vapautta saada siivet selkään, kuin ihailemillani linnuilla.
Vapaus olla olematta jatkuvasti huolestunut ties mistä.
Vapautta olla tavallaan yhteiskunnan ulkopuolella, irti sosiaalisista kiinnikkeistä.
Ja tiedättekö mitä?
Vapauden tunne on mahtavaa. Yritän vaalia sitä suojellen.
No, realistisesti ajateltuna, varmasti tähänkin olotilaan kyllästyy jossain vaiheessa. Ja tulee hetki, jolloin en halua tuntea enää olevani vapaa, vaan tuntea oloni turvalliseksi toisen omana ja silti olla menettämättä sielunrauhaan.
Luulen, että elämä on juuri sellaista väliaikaista -aikansa kutakin.
Oikea ajoittaminen taitaa olla aina se isoin haaste. Päästä mukaan tai poistua avautuneesta aikaikkunasta.
Pelle Miljoona lauloi myös pikkusieluisista pelkureista. Muistan, miten nuorena pohdin kovasti, mitä Pelle halusi sillä sanoa. Nyt luulen, että kyseessä on varmaan somevalittajat, jotka anonyymisti tai nimellään haalivat joukkoja maalittamaan ihmisiä Twitterissä tai muualla somessa. Toivon, että Pelle Miljoonan sanomat leviäisivät laajemmin ja kaikista tulisi lopulta suurisieluisia rohkeita oman tien kulkijoita ja vahvamoraalisia yksilöitä, jotka nauttien toteuttavat omaa intohimoaan yksin tai monikossa.
Puss puss
Ps. Näissä kuvissa olen taas jälleen kerran menossa soutelee. Nyt vain rauhallisemmin, koska toivun vielä keuhkoputkentulehduksesta.
Pauliina
