Hei kaikki ihanaiset!

Elokuu on alkanut ja olen päässyt takaisin blogin kirjoittamisen tunnelmaan. Toivottavasti kesä on kohdellut sinua lempeästi ja olet nauttinut suvesta. Itse olen tehnyt töitä koko kesän lomaa pitämättä. Ajattelin pitää loman vasta kesän lopulla.

Muutoin olen myös etsinyt uutta kotia itselleni koko kesän. Juuri ennen juhannusta tuntui kuin asuntomarkkinat olisi jäätyneet tai jotain omituista olisi tapahtunut sillä kaikki kivat asunnot katosivat hetkessä.

Goottilaiset ikkunaruudut keittiössä

Itselleni asunnon vaatimukset ovat seuraavat: ikkunoista pitää näkyä vihreää luontoa, ympärillä ei saa olla liikaa ihmisiä vaan jokaista ihmistä kohden pitää olla ainakin pari puuta. Kodin sielu on keittiössä ja keittiön ikkuna on minulle todella tärkeä. Toiveeni on, että ikkuna näyttäisi etelään tai lounaaseen solsidanistisesti ja ikkunasta näkyisi lievää panoraamaa eli lintuperspektiivillä kauaskantoista maisemaa. Olisi ihanteellisinta, jos keittiön ikkuna olisi suurehko, jotta aurinko ja valo suorastaan tulvii sisään, ja ikkunan edessä olisi syvä ikkunalauta. Mieluisin olisi vanha ruutuikkuna.

Keittiökaappien välissä ja edessä olisi ihanteellista olla myös ikkuna eli kun tekee ruokaa, niin samalla saa ulkovaloa ja voi katsoa ikkunasta ulos. Suurin unelma olisi, jos ikkunassa olisi pientä gotiikkaruudukkoa ikkunan yläosien ruuduissa. Keittiössä tulisi olla myös keskellä tasopöytä, jossa voi valmistaa ruokaa ja on tilaa asetella ruoka kauniisti.

Huomaan, että omat algoritmini netissä tunnistavat sitä, mitä haluan katsoa ja jokainen kerta kun menen vaikka facebookiin tai instagrammiin, niin kauniita kuvia keittiöitähän sieltä tulee ensimmäisenä eteen.

Talvipuutarhojen lumoa

Niin muilla huoneilla ei sitten niin väliä olekaan, kunhan mankelini mahtuu asuntoon. Saan nautintoa siitä, että lakanat ovat aina sileät, oli ne sitten mankeloitu tai silitetty. Hienoista vaatehuoneistakaan en niin välitä, mutta kaunis ja valaistu porsliinikaappi olisi suuri unelmani. Eli kaikki erilaisiin ruokailutilanteisiin liittyvät posliinilautaset ja kipot olisivat kauniisti esillä hyllyillä. Jouluastiasto, pääsiäisastiasto, rapuastiasto jne. kaikki olisi erikseen eri seinillä. Tai vielä jos jotain voisi toivoa, niin se olisi orangerie eli talvipuutarha täynnä vihreitä eksoottisia kasveja ja antiikkinen pöytä ja tuoli, joissa juoda iltapäiväteet.

Vessapytyn reunus saisi olla tyroksista. Ne kun ovat ihanan lämpöisiä. Huoneilman pitäis olla myös sataprosenttisen laadukasta eli siinä missä meidän ihmisten pitäisi olla paljon enemmän ulkona, niin me olemme todella paljon sisätiloissa ja hengitämme kaikkea niitä pienenpieniä partikkeleja, mitä huoneilmassa on. Hyvin tärkeää olisi, että ilma on raikasta ja vaihtuu koko ajan. Samoin äänisaaste ei ole hyväksi ihmiselle eli tietyn verran päivästä ihmisen pitää päästä täysin äänettömään tilaan. Keskustassa asuminen ei anna sitä mahdollisuutta.

Periaatteessa kaikki meidän aistimme eli näköaisti, kuuloaisti, makuaisti ja hajuaisti pitäisi saada olla ilman tuntemuksia yön ajan. Siihen keskustan kerrostaloasuminen ei aina anna mahdollisuutta.

Liian kaunis koti tekee introvertiksi

Hassua, mutta olen jo nuorena tajunnut omasta luonteestani sen, että minulla ei saa olla liian kaunista kotia, koska olen aikamoinen kotihiiri. Jos koti on kovin kaunis ja ilmava, niin muutun liikaa introvertiksi ja nautin minua ei ole helppo saada kodin ulkopuolelle.

Feng shui kohdallaan antamaan keskittymiskykyä

Minulla on aina ollut työhuone kotonani eli teen myös töitä kotona ja se luo oman vaatimustason asunnolle. Sen vuoksi feng shuin eli kiinalaisittain kodin sisustuksen luomaa hyvinvointia antavan energian pitää olla kohdallaan, jotta saa keskittymiskykyä kirjoittamiseen. Valitettavasti kuulun itse harmillisesti niihin, joilla on huono keskittymiskyky ja sen saavuttamiseksi pitää nähdä paljon vaivaa.

Niin, asuntoa ei ole vielä löytynyt ja tällaisilla vaatimuksilla ei ehkä löydykään ellen sitä itse rakenna. Haaveilla kuitenkin voi. Mutta onhan se niin, että koti on siellä, missä on omat esineet ja sielunrauha. Ja ainakin yksi palmu ja ruusuja. Eli mitä vähempään tyytyy ja nauttii siitä, niin kaikki on hyvin. Asenne ratkaisee asumisessakin. Ja ehkä jonakin päivänä jaksan lähteä rakennusurakkaan kiinni. Sitä ennen pitää saada kirjoitusperiodi puhdistettua töistä.

Puss puss

Pauliina